Mitä sulle oikeastaan kuuluu?
Toivon, että sulla menee hyvin — ja kyllä, tarkoitan sitä ihan oikeasti.
Lue myös:
Tämä ei ole loukkaus eikä mikään sarkastinen heitto, vaikka meidän eromme sekavuuden takia voisit ehkä kuulla sen niin. Ei, en toivo sulle mitään pahaa. En todellakaan. Päinvastoin, olen jopa onnellinen siitä, mihin meidän elämät ovat kulkeneet.
En oikeastaan edes toivo, ettemme olisi koskaan tavanneet tai ettet olisi koskaan tullut elämääni. Yllättävää kyllä, toit lopulta enemmän hyvää kuin pahaa.
Sä muokkasit mun elämää enemmän kuin ihmiset, joiden kanssa kasvoin. Ja vaikka sitä oli silloin vaikea ymmärtää, suurin osa siitä osoittautui hyväksi. Olen kiitollinen kaikista niistä arvokkaista opetuksista, jotka opin aikana sun kanssa.
Ne kokemukset opettivat mua enemmän kuin mikään vertaistukiryhmä tai self help -kirja. Siksi kiitän sua koko sydämestäni ja toivotan sulle tässä kohtaa pelkkää hyvää.
Muistatko, kun leikit mun tunteilla? Yhtenä päivänä tunsin olevani maailman huipulla, ja seuraavana tuntui kuin putoaisin tyhjyyteen.
Olen oikeasti iloinen, että teit sen mulle. Että pelasit sen julman pelin mun kustannuksella. Jätit mut ja tulit seuraavana päivänä hymyillen takaisin vain nähdäksesi, miten reagoisin eroon. Ei, se ei ollut musta hauskaa.
Ei ole hauskaa pilkata sitä, että joku on kiintynyt suhun. Mutta näen kyllä, että sä nautit siitä. Nyt ymmärrän, miten haitallista mulle oli antaa niin paljon ihmiselle, joka ei ollut emotionaalisesti tarpeeksi kypsä ymmärtämään sen merkitystä.
Muistan edelleen tarkasti, miten itkin silmäni päästä ystäväni edessä. Nyt ymmärrän, että sadistiset ihmiset voivat tehdä sellaista näyttääkseen, kuinka paljon valtaa heillä suhteessa on.
Sä opetit mulle, etten koskaan tee samaa toiselle ihmiselle, koska tiedän miltä tuntuu olla sellaisen käytöksen vastaanottavana osapuolena. Ja opetit myös, etten rakastu ihmiseen, jonka oma ego on tärkeämpi kuin kumppanin kyyneleet.
Oikeastaan sen ei olisi pitänyt yllättää mua niin paljon. Leikithän sä mun kanssa ihan ensimmäisestä päivästä lähtien.
Muistan vieläkin, miten paljon kärsin silloin, kun annoit mulle vain ristiriitaisia signaaleja.
Suurimman osan ajasta en edes tiennyt, piditkö musta vai et. Niin, koska vaikka minä olisin voinut rakastaa sua, tiedän, ettet sä koskaan rakastanut mua. Sä rakastit vain itseäsi. Siksi leikit mun tunteilla siihen asti, kunnes et ollut enää itsekään varma.
En ehkä ollut tarpeeksi hyvä olemaan sun kanssa, mutta en myöskään niin huono, että olisit voinut päästää mut menemään ajattelematta asiaa, eikö niin? Ja sä ajattelit sitä — samalla kun kidutit mua. Mutta se on okei.
Opin, että vaikka pitäisin jostakusta kuinka paljon, en enää takerru jokaiseen epämääräiseen sanaan, jonka hän sanoo.
Nyt kun näen kaiken selvästi, en enää koskaan anna toisen narsistin leikkiä tunteillani siinä toivossa, että jonain päivänä hän pitäisi mua riittävänä.
Kiitos, että näytit mulle kaikki ne muut naiset, jotka olivat kuumia, kauniita ja parempia kuin minä, vaikka tiesit, että rakastin sua.
Kiitos, että näytit mulle heidän kuviaan ja hieroit mun naamaan sitä, miten suosittu ja haluttu sä muka olit. Sä herätit mussa epävarmuuksia, joiden en edes tiennyt olevan olemassa.
Ja hyvä, että teit niin. Kun tajusin niiden olevan siellä, pystyin vihdoin kohtaamaan ne ja pääsemään niistä yli.
Tiedätkö mitä? Rakastan nyt mun kehoa enkä enää yritä täyttää muiden naisten standardeja. Ai niin, ja pieni vinkki: lopeta naisten asettaminen toisiaan vastaan. Tajusin, etteivät nuo naiset olleet mun kilpailijoita.
Me olimme kaikki samassa tilanteessa ja jouduimme kestämään kaltaistasi tyyppiä, joka luuli, että meidän pitäisi kilpailla sun huomiosta. Ei kiitos — me juodaan mieluummin kahvit yhdessä.
Kiitos, että pidit mut jatkuvasti varpaillani. Sen ajan, jonka vietin sun kanssa, käytin jatkuvaan miettimiseen: mitä mun pitäisi tehdä, mitä ei pitäisi tehdä ja miten sä siihen reagoisit.
En tajunnut, kuinka suuren paineen alla olin, ennen kuin kaikki lopulta rauhoittui. Yhtäkkiä tuntui kuin pystyisin taas hengittämään. Ymmärsin, miten tärkeää vakaus on. Ja ettei mikään eikä kukaan ole sen arvoinen, että tuntee olevansa vankina omassa elämässään.
En koskaan osannut arvostaa vapautta ja hallintaa omasta elämästäni, ja ehkä juuri siksi annoin niin helposti ohjat sun käsiin.
Ja sä pidit huolen siitä, että opin läksyni — en tee sitä enää koskaan, koska nyt tiedän, millaisen hinnan siitä joutuu maksamaan.
Kiitos, että epäilit mun unelmia ja nauroit mulle, koska olin muka liian kunnianhimoinen.
Sä sanoit, että rakentelen pilvilinnoja. Että toivon liikoja. Okei, myönnän, että tulimme samasta pikkukaupungista ja meidän mahdollisuudet olivat siksi rajalliset. Mutta toisin kuin sä, en antanut sen määritellä mua.
Sen sijaan otin sen haasteena. Olisi merkinnyt mulle maailmaa, jos olisit tukenut mua, mutta et tehnyt niin — ja olen tehnyt rauhan sen kanssa.
Opin olemaan itseni suurin ja äänekkäin tukija. Sen sijaan, että hakisin hyväksyntää ulkopuolelta, etsin sitä itsestäni — ja arvaa mitä: en pety koskaan.
Kiitos, että vain otit etkä koskaan antanut. Kiitos siitä, että pyysit aina mun rakkautta ja ymmärrystä, mutta et silti koskaan ollut mulle emotionaalisesti läsnä.
Joka kerta kun olit mustasukkainen ja omistushaluinen, ajattelin sen olevan hyvä merkki — ikään kuin olisit vihdoin valmis sitoutumaan. Mutta et todellakaan ollut.
Sä halusit vain hallita mun elämää. Halusit kaiken, mitä mulla oli antaa — mun mielen, kehon ja sielun — etkä vastineeksi pystynyt antamaan mulle edes lupaustasi.
Ymmärsin, miten typerää oli tuhlata niin paljon aikaa ja tunteita suhun, vaikka oli selvää, ettet ollut valmis panostamaan mitään takaisin.
Kiitos jokaisesta kerrasta, kun jätit mut pulaan. Se opetti mulle, että ainoa ihminen, jota tarvitsen ollakseni onnellinen, olen minä itse.
Kiitos, että näytit mulle, miten julma, järjetön ja itsekäs maailma voi olla.
Nyt olen valmiimpi kohtaamaan kaltaisiasi ihmisiä ilman, että vihaan heitä, koska ymmärrän myös, mitä he itse käyvät läpi. Ja ennen kaikkea: kiitos, että lähdit.
Tiedän, että tunsin itseni silloin rikkinäiseksi ja murskatuksi, mutta oikeasti se oli ainoa aidosti hyvä asia, jonka teit mulle sinä aikana, kun olimme yhdessä.
Kun lähdit, luulin, etten pystyisi elämään ilman sua. Mutta en tiennyt vielä mitään…
En ainoastaan elä ilman sua — mä kukoistan. Pelottaa ajatella, millaista mun elämä olisi, jos olisimme vielä yhdessä. Minusta on tullut vahvempi ihminen, mutta ei pelkästään sun takia.
Se oli aina ollut mussa. Mutta kyllä… olen kiitollinen siitä, että näytit mulle, mihin kaikkeen pystyn.
Rakkaudella, L.