6 asiaa, joista masennusta sairastavat eivät juuri koskaan puhu

Moni kärsii nykyään masennuksesta. Se näkyy usein pitkään jatkuvana alakuloisuutena, vähentyneenä energiana, unihäiriöinä tai ruokahalun muutoksina – ja monena muuna oireena. Nämä vaikeudet voivat rajoittaa elämää paljonkin ja tehdä arjen vastuista huolehtimisesta todella raskasta.

Vaikka mielenterveyden haasteista puhutaan nykyään enemmän kuin koskaan, masennukseen liittyy silti asioita, joista kuulee harvemmin. Ongelma on se, ettei masennus aina näy ulospäin, vaikka ihminen kävisi sisällään todella kovaa taistelua. 

Osa oireista jää usein piiloon, koska häpeä ja paineet vaikuttavat niin paljon. Seuraavista asioista masennusta sairastava ihminen ei yleensä mielellään puhu:

1. Toive siitä, että omaa psyykkistä vointia voisi muuttaa

Moni pitää elämää itsestäänselvyytenä. He ajattelevat, että oma elämä on omissa käsissä ja että tietyt asiat voi vain estää tapahtumasta. Tällaisen ajattelutavan takia heidän voi olla vaikea ymmärtää masentuneita ihmisiä. He peilaavat omaa sisäistä maailmaansa masennusta sairastaviin ja saattavat ajatella, että ihminen on itse syypää masennukseensa. 

Kukaan ei kuitenkaan päätä tulla masentuneeksi. Se ei ole valinta. Olo on paha, aamulla herää jo valmiiksi täysin motivoitumattomana ja uupuneena, eikä elämässä tunnu olevan enää mitään järkeä. Sisällä on tyhjää, eikä tiedä, milloin – tai edes häviääkö – se tunne koskaan. 

Masennusta sairastavat huomaavat kyllä, että heidän läheisensä kärsivät tilanteesta. Läheiset eivät välttämättä tiedä, miten olla avuksi, tai heistä voi tuntua, että masentunut ihminen vetää heitäkin alas. Ei ole niin, etteikö sairastunut ymmärtäisi tätä.

Hän tajuaa hyvinkin, että tuntuu taakalta ympärillään oleville ihmisille. Ja lopulta hän saattaa jopa alkaa uskoa, että hän itse on ongelma kaikille läheisilleen. Hän toivoisi niin kovasti, että voisi muuttaa tilanteensa. Mutta olo on avuton ja voimaton. Hänestä tuntuu, ettei tästä pimeydestä ole ulospääsyä. 

2. Häpeä siitä, ettei pysty tuntemaan samalla tavalla kuin muut

Masentunut ihminen tietää, miltä tuntuu saada jatkuvasti muistutuksia siitä, ettei pysty samaan kuin ennen. Hänen oma elämänsä tuntuu pysähtyneen, kun kaikki muut ympärillä jatkavat normaalisti eteenpäin. Masennusta sairastavat tuntevat usein syyllisyyttä omasta käytöksestään ja olostaan. He tietävät tasan tarkkaan, etteivät enää pysty huolehtimaan itsestään samalla tavalla kuin ennen. Ja se hävettää.

He huomaavat, etteivät enää pysty täyttämään muiden odotuksia, ja motivaatio on jatkuvasti hukassa. Joskus jopa kaikkein yksinkertaisimmat asiat tuntuvat mahdottomilta, ja se voi olla heille todella noloa.

3. Pelko siitä, että tulee tuomituksi

On aivan eri asia oikeasti olla samassa tilanteessa kuin vain yrittää kuvitella, miltä se tuntuu. Masennusta sairastavat ihmiset tarvitsevat tukiverkostoaan ja ympärillä olevien empatiaa jatkuvasti. Ennen kaikkea he tarvitsevat jonkun, joka osaa kuunnella eikä tuomitse heidän käytöstään.

Sillä suurin pelko silloin, kun masentunut ihminen avautuu jollekulle, on se, että hänet ymmärretään väärin. Omien tunteiden sanoittaminen voi olla todella vaikeaa. On hankalaa selittää, mitä tapahtuu ja miten sen voisi kertoa, ja keskustelu tuntuu törmäävän koko ajan seinään. He voivat tuntea olevansa tunteidensa lamaannuttamia, eivätkä missään nimessä halua olla taakaksi perheelleen tai ystävilleen. 

4. Pelko avautua, koska olo on, ettei kukaan ymmärrä

Masennus voi tuntua sitä kokevalle kuin vankilalta. Siitä ei pääse noin vain pois, koska se tuntuu hallitsevan kaikkea. Ja ongelma on se, ettei omaa oloa aina pysty selittämään kunnolla. Kun ei osaa kertoa, mitä sisällä tapahtuu, ympärillä olevat ihmiset menevät usein hämilleen. Se tekee tilanteesta masentuneelle ihmiselle entistä turhauttavamman.  

Jotkut yrittävät auttaa tai jopa repiä ihmisen väkisin pois siitä olosta hinnalla millä hyvänsä. He yrittävät leikkiä terapeuttia ja haluavat löytää ratkaisun heti paikalla. Mutta masentunut ihminen ei välttämättä kaipaa pelastamista. Hän kaipaa ennemmin vain ihmistä, joka kuuntelee avoimesti ja suhtautuu kärsivällisesti. Viimeinen asia, jota masennusta sairastava haluaa, on tulla lokeroiduksi tai leimatuksi.

Hän ei tarvitse hyvää tarkoittavia neuvoja, vaan empatiaa. Hän haluaa vain tulla kuulluksi. Lauseet kuten “Älä ole noin herkkä” tai “Sinun pitää vain yrittää enemmän” eivät auta masentunutta ihmistä eteenpäin. Ne voivat jopa pahentaa oloa, koska on turhauttavaa tulla nähdyksi heikkona.

5. Vaikeus nähdä asioita positiivisesti

Jos masentunut ihminen pystyisi olemaan positiivinen, usko pois, hän kyllä olisi. Kaikki tietävät, että positiivinen ajattelu voi auttaa elämässä eteenpäin. Mutta kun mietitään omaakin elämää, täytyy myöntää, ettei kukaan pysty elämään joka ikistä päivää positiivisella asenteella. Joskus myönteisen ajattelun ylläpitäminen on vaikeaa.

Tässä kohtaa on tärkeää muistaa uudelleen, ettei masennus ole valinta. On täysin normaalia, että masentuneen ihmisen on vaikea nähdä tulevaisuutta toiveikkaasti tai rakentaa itselleen tulevaisuutta. Usein toivo on kadonnut. Siksi positiivinen asenne on masennusta sairastavalle paljon vaikeampaa kuin ihmiselle, joka voi psyykkisesti hyvin.

6. Tunne siitä, että on arvoton, vaikka muut sanoisivat mitä

Masentuneella ihmisellä voi olla vaikeuksia päästä aamulla edes sängystä ylös. Usein myös itsestä huolehtiminen alkaa jäädä vähemmälle. Kaikki tämä voi saada ihmisen tuntemaan itsensä ajan myötä arvottomaksi. Hyvin usein heikko itsetunto kasvaa siitä, että masennusta sairastava osallistuu elämään yhä vähemmän. 

Sen sijaan hän istuu kotona ja syyttää itseään siitä, että vain istuu kotona. Vaikka ympärillä olisi rakastavia ihmisiä, hän voi silti uskoa, ettei ole sosiaalisen kontaktin arvoinen. 

Sillä ei ole väliä, sairastatko itse masennusta vai tunnetko jonkun, joka kärsii siitä. Tärkeintä on ymmärtää, että masennus tarkoittaa aina sitä, että joku käy läpi todella vaikeaa aikaa.