Meillä kaikilla on elämässä se yksi ihminen, jota tuli sääliä enemmän kuin olisi pitänyt. Pahinta on, kun tunnet myötätuntoa jotakuta kohtaan ja tajuat myöhemmin, ettei hän olisi ansainnut sitä ollenkaan.
Usein käykin niin, että ainoa ihminen, jota meidän olisi pitänyt sääliä, olimme me itse. Mehän olimme lopulta ne, jotka jäivät nuolemaan näppejään.
Silti itseä ei kannata syyttää tästä virheestä. On ihan inhimillistä tuntea empatiaa muita kohtaan, ja juuri niin sinä teit. Hyvä puoli on se, että lopulta tajusit antaneesi huomiosi väärälle ihmiselle.
Silti et välttämättä voi olla tuntematta pientä syyllisyyttä siitä, että käytit aikaasi ihmiseen, joka ei selvästikään ollut sen arvoinen.
Tämä on siis sille narsistille, jota minä säälin. Tiedä se, että olen vihdoin tajunnut, mitä teit minulle.
Osana omaa toipumistani päätin, että parasta on päästää kaikki se sisälle kertynyt viha ulos. Haluan irti syyllisyydestä, häpeästä ja heikkouden tunteesta. Narsistisen kaltoinkohtelun läpikäyminen ei ole koskaan helppoa, eikä sen jälkeinen aika ole välttämättä yhtään helpompi.
Jos olet vasta hiljattain päässyt irti narsistin otteesta, saatat tuntea olosi sekavaksi ja eksyneeksi. Todennäköisesti siksi, että käytit niin paljon aikaa ja energiaa noin myrkylliseen ihmiseen ja elit niin järjettömässä ympäristössä.
Kaikki tämä voi todella viedä voimat, koska tällainen henkinen kaltoinkohtelu on uuvuttavaa. Jotta voisin paremmin ja saisin itseluottamukseni takaisin, päätin sanoa hyvästit.
Tämä kirje on päätös todella surulliselle luvulle elämässäni, jonka aion vihdoin sulkea. Samalla tämä kirje narsistille, jota säälin, on myös uusi alku, jonka olen kipeästi ansainnut.
Et ansaitse empatiaani, koska esitit vain uhria.
Koko sen ajan luulin, että sinä olit se, jota minun piti sääliä. Syytin aina itseäni kaikesta, mikä yhtäkkiä alkoi mennä pieleen. Jotenkin ajattelin koko ajan, että minä olin suurin syy kaikkiin ongelmiimme.
Nyt tajuan, ettei se todellakaan ollut minun vikani. Ja mikä tärkeintä, en ole pahoillani. Sanoin niin usein silloin, kun huusit minulle jokaisesta “virheestäni”.
Tuntuu hyvältä vihdoin sanoa, mitä oikeasti tarkoittaa, ja vielä paremmalta tarkoittaa sitä, mitä sanoo. Enkä ole pahoillani siitä, että tämä päättyi näin. Olen pahoillani vain siitä, että tuhlasin kaiken sen ajan sinuun, kun sinä esitit uhria.
Et ansaitse empatiaani, koska et koskaan rakastanut minua.
Kesti kauan ennen kuin tajusin tämän. Voi viedä vielä enemmän aikaa ymmärtää, miksi sinun oli niin vaikea rakastaa minua, mutta se on jo toinen tarina. Luulen, että narsistit tekevät niin saadakseen luottamuksesi ja tehdäkseen sinut sokeaksi.
Valitettavasti onnistuit siinä täysin. Mutta nyt kun tiedän, että käytit koko ajan maskia ja esistit olevasi joku, jota et ole, olen varma siitä, ettet ansaitse empatiaani.
Säälin sinua, koska ajattelin aina, että sinua oli satutettu menneisyydessä pahasti etkä pystynyt luottamaan kehenkään. Uskoin sinua, kun sanoit, että kaikki aiemmat suhteesi olivat olleet myrkyllisiä — eikä se tietenkään ollut sinun syytäsi.
Et ansaitse empatiaani, koska valehtelit.
Nyt kun mietin asiaa, koko se vaihe elämästäni oli valetta. Manipuloit jokaista pientä osaa minusta. En vieläkään täysin ymmärrä, miten teit sen, mutta sillä ei ole enää väliä. Se kaikki on nyt mennyttä, ja minun täytyy jättää se sinne.
Huijasit minut uskomaan, että olit Herra Täydellinen. Sinä olit aina oikeassa ja minä aina väärässä. Jouduin jopa pyytämään anteeksi asioita, jotka eivät olleet minun syytäni. Ennen säälin sinua, mutta en enää.
Kaikki, mitä sanoit, oli osa esitystäsi. Et koskaan tarkoittanut niitä asioita, joita sanoit ääneen, etkä koskaan pitänyt lupauksiasi. Et ansaitse empatiaani, koska valehtelit minulle, petkutit minua ja manipuloit minua.
Et ansaitse empatiaani, koska sinun pitäisi olla se, joka katuu.
Yksi sairaimmista ja kieroutuneimmista puolista sinussa on se, ettet tunne katumusta. Kaikki ne kerrat, kun sanoit olevasi pahoillasi, olivat oikeasti vain keino saada minut luottamaan sinuun.
Se sattuu, koska nyt tiedän, etteivät ne sanat merkinneet sinulle mitään. Sanoit tiettyjä asioita vain saadaksesi minut lankeamaan ansaasi uudelleen. Et myöskään epäröinyt vierittää syytä minun niskaani.
Sinä olit aina ensimmäisenä osoittelemassa sormella. Siksi et ansaitse empatiaani. Ainoa ihminen, jonka pitäisi olla pahoillaan, olet sinä, mutta sisimmässäni tiedän, ettei niin tule tapahtumaan.
Tiedätkö mitä? Se on ihan okei, koska en enää sääli sinua.
Et ansaitse empatiaani, koska rikoit lupauksesi.
Voi, millaista onkaan olla narsisti, jota ympäröi rakkaus ja hellyys ihmisiltä, jotka uskovat sinun olevan heille se oikea.
Annat lupauksia, joita et aio pitää, vain jotta saisit “kumppanisi” pysymään rinnallasi. Nyt ymmärrän, etteivät lupauksesi koskaan olleet aitoja. Teit ne vain rikkoaksesi ne myöhemmin.
Jokaisella lupauksella, jonka rikoit, rikoit myös palan minusta. Se oli tapasi opettaa minulle, että asiat menevät aina niin kuin sinä haluat. Siksi et ansaitse empatiaani, koska et tehnyt muuta kuin satutit minua.