Sä tiesit, että se tulisi olemaan vaikeaa, mutta et tiennyt, että se olisi näin vaikeaa.
Nyt kun hän seisoo siinä sun edessä viimeistä kertaa, tunnet surua, jollaista et ole koskaan ennen kokenut. Olo on tyhjä ja heikko, ihan kuin et voisi luottaa siihen, että pysyt edes jaloillasi.
Lue myös:
Et kestä ajatusta siitä, että tämän hetken jälkeen hänestä tulee vieras. Yksi ohikulkija lisää. Pelkkä muisto.
Tunnet sisälläsi tyhjyyden, jonka tiedät jäävän sinne vielä pitkäksi aikaa näiden hyvästien jälkeen.
Kun seisot siinä hänen kanssaan, kaikki muistot vyöryvät pintaan ja takertuvat rintaan. Kaikki se rakkaus, jonka jaoitte, kulkee ihollasi kuin sähkövirta. Haluaisit vain pitää tästä hetkestä kiinni ikuisesti.
Haluaisit pysäyttää ajan, kun hän on vielä hän ja sä olet vielä sä. Toivoisit, että maailma voisi jäädä paikoilleen siksi aikaa, kun olette vielä yhteydessä toisiinne, jaatte vielä saman maailman ja luotte vielä yhdessä jotain taianomaista.
Enemmän kuin mitään muuta toivot, että voisit vain esittää kaiken olevan hyvin. Toivot, että voisit tarttua hänen käteensä ja vakuuttaa, ettei mikään ole pielessä.
Että selviätte tästä niin kuin aina ennenkin. Toivot, että voisit piilottaa häneltä sen väistämättömän totuuden: kaikki, minkä luulit tuntevasi, on hajoamassa.
Mutta pystyt huijaamaan itseäsi vain hetken. Kyyneleet, jotka valuvat poskiasi pitkin, muistuttavat karvaasti siitä, että tämä tapahtuu oikeasti juuri nyt. Ripsiväri valuu ohuina juovina pitkin kasvojasi, ja sun täytyy taistella jo pelkästä hengittämisestä.
Et tunnu saavan itseäsi rauhoittumaan, vaikka hän näyttäisi kuinka tyyneltä, koska tiedät täysin varmasti, että tämä tulee olemaan valtava menetys.
Kyyneleistä huolimatta et halua lähteä. Et halua irrottaa kättäsi hänen käsivarreltaan. Et halua päästää hänestä irti. Mutta tiedät, että jossain vaiheessa tänä iltana sun on mentävä. Syvällä sisimmässäsi tiedät, ettei jääminen tee tästä yhtään helpompaa.
Joten painat hänen kasvonsa mieleesi kuin valokuvan. Yrität polttaa hänen äänensä muistiisi, ettet koskaan unohtaisi sitä. Halaat häntä tiukemmin kuin koskaan ennen ja toivot, että muistaisit vielä myöhemminkin, miltä tuntui olla hänen turvallisessa sylissään.
Tunnet hänen kehonsa lämmön ja toivot, että voisit jäädä siihen halaukseen ikuisiksi ajoiksi. Katsot häntä silmiin ja rukoilet, ettei hän koskaan unohda sitä kaunista universumia, jonka te kaksi loitte.
Tarvitset kaiken rohkeuden, mitä susta löytyy, jotta pystyt vetäytymään pois hänen lämpimästä kehostaan, pois hänen tutusta olemuksestaan. Ja kun päästät irti, yrität löytää jotain merkityksellisiä sanoja jotain, mikä voisi tiivistää sen tunteen, kun sydän särkyy.
Mutta mieleesi ei tule yhtäkään sanaa, joka edes lähimain kuvaisi, miten erityinen hän oli sulle. Et pysty pukemaan sanoiksi, miten kipeää hänen menettämisensä tulee tekemään.
Sen sijaan katsot häntä vielä viimeisen kerran, pyyhkäiset hiukset pois kyynelten kastelemilta kasvoiltasi ja käännyt sitten hiljaa pois.
Istut autossasi ja mietit, olisitko voinut tehdä jotain toisin. Jos olisit vain sanonut oikeat sanat, ehkä hän olisi jäänyt.
Jos olisit vain rakastanut häntä vähän eri tavalla, ehkä hän olisi yhä sun ihmisesi. Jos olisit vain ollut parempi, ehkä tästä olisi voinut tulla sun ainoa oikea rakkaustarinasi.
Mutta tiedät, etteivät sanat olisi muuttaneet mitään. Tiedät, ettei ollut mitään, mitä olisit voinut tehdä. Tiedät, että ehkä näin oli tarkoitettu jo alusta asti.
Lamaannuttavan kivun alla muistutat itseäsi siitä, että tässä universumissa on yhä loputtomasti rakkaustarinoita. Muistutat itseäsi siitä, ettei tämä tunnu tältä ikuisesti.
Muistutat itseäsi siitä, ettei tämä kipu tarkoita, että tämä loppu olisi ollut virhe. Ja ymmärrät, että syistä, joita et vielä tiedä, tähdet eivät vain asettuneet tämän rakkauden puolelle.
Tähtikuviot eivät olleet sun puolellasi. Tätä rakkautta ei koskaan ollut tarkoitettu sun onnelliseksi lopuksesi.
Katsot tuulilasin läpi yötaivaalle ja näet kirkkaan täysikuun loistavan yläpuolellasi. Huomaat, että taivas on surusikin keskellä yhä henkeäsalpaavan kaunis.
Ja jotenkin se vakuuttaa sut siitä, että tulet vielä olemaan kunnossa. Se, että kauneutta on yhä olemassa, ja se, että näet kuunvalon kimaltelevan kehollasi, saa sut tuntemaan olosi turvallisemmaksi.
Ja vaikka tämä rakkaus on ohi, oli silti etuoikeus saada rakastaa häntä. Oli silti lahja jakaa hänen kanssaan pieni nurkka tästä maailmasta. Ja mitä ikinä seuraavaksi tapahtuukin, ymmärrät, että tulet aina olemaan kiitollinen tästä rakkaudesta ja siitä lämmöstä, jonka se antoi sulle.
Tulet aina olemaan kiitollinen tästä pienestä ikuisuudesta.