Annoin sydämeni narsistille enkä edes tajunnut sitä.
Hän sai minut luulemaan, että olin tulossa hulluksi. Hän vei minut niin pitkälle, että aloin epäillä omaa järkeäni – ja silloin ymmärsin: en ollut tavallisen ihmisen kanssa. Olin narsistin kanssa.
Lue myös:
Hän tiesi, että rakastin häntä koko sydämestäni, ja sen takia hän uskoi voivansa päästä kaikesta kuin koira veräjästä.
Totuus on, että tiesin hänen olevan rikki jo silloin, kun lähdin tähän suhteeseen. Tiesin hänen synkästä menneisyydestään, huhuista ja varoituksista, ettei minun pitäisi sekaantua häneen. Silti minusta tuntui, että selviäisin mistä tahansa.
Näin rikkinäisen miehen, joka tarvitsi ehdotonta rakkautta ja tukea, jotta voisin auttaa häntä. Näin ihmisen, joka oli tullut jatkuvasti torjutuksi, ja kuulin sydäntä särkeviä tarinoita kaikesta kivusta, jota hän oli elämässään kokenut.
Kerta toisensa jälkeen suostuin hyväksymään hänen anteeksipyyntönsä ja selityksensä, koska sydämeni oli liian suuri ja rakastin häntä liikaa kääntääkseni hänelle selkäni.
Rakensin mielessäni illuusion siitä, mitä meistä voisi tulla. Olin niin naiivi, että uskoin hänen valheensa. Aloin tuntea tarvetta todistaa hänelle, että rakastin häntä ja välitin hänestä – että hänen piti vain saada jatkuvasti varmistus siitä, etten lähtisi.
Joten jäin. Ajattelin, että hän muuttuisi minun takiani. Ajattelin, että ehkä, ihan ehkä, rakkauteni voisi korjata hänet. Ja jos vain rakastaisin hänen virheitään vähän enemmän, me selviäisimme. Mutta se on mahdotonta, kun kaikki ne ”virheet” yhdessä muodostavat narsistista käytöstä.
Kesti aivan liian kauan tajuta, että jo pelkkä hänen läsnäolonsa toi minusta esiin pahimmat puoleni.
Olin heikko, jatkuvasti epävarma ja onneton, mutta kieltäydyin myöntämästä sitä.
Hän muutti minua tavoilla, joita en olisi koskaan uskonut mahdollisiksi. Olin henkisesti aivan hajalla ja heräsin joka aamu solmu vatsassa, peläten mitä päivä toisi tullessaan.
Kysyin itseltäni jatkuvasti: onko tämä todella se mies, jonka kanssa haluan olla? Se, jonka puolesta haluan taistella? Näenkö hänen kanssaan tulevaisuuden? Kumppanin, parhaan ystävän, aviomiehen, isän?
Mutta nyt näen vihdoin totuuden. Hän oli narsistinen ja manipuloiva ihminen, joka välitti vain itsestään eikä piitannut pätkääkään siitä, ketä satutti matkalla.
Hän oli aikuinen mies, joka leikki ”uhria”, antoi minun kantaa syyllisyyden hänen teoistaan ja piiloutui loputtomasti valheidensa ja petostensa taakse.
Tuhlasin niin paljon aikaa ihmiseen, joka ei ollut minulle hyväksi. Ihmiseen, jolla ei todellisuudessa ollut mitään hyvää annettavaa minulle. Ihmiseen, joka oli epärehellinen, epäluotettava ja kykenemätön sitoutumaan.
Hän sai minut uskomaan, että tarvitsin häntä. Hänen mielipelinsä saivat minut ajattelemaan, että olisin hukassa ilman häntä, etten osaisi selviytyä elämästä ilman häntä. Mutta nyt, kun olen vihdoin sulkenut hänet lopullisesti pois elämästäni, näen taas selkeästi.
Matka oli pitkä, mutta lopulta näen tarkasti, millaisen ihmisen kanssa olin tekemisissä. Tiesin, että minun oli pakko lähteä oman hyvinvointini takia – ja niin minä tein.
Vaikka tunsin itseni hyväksikäytetyksi ja petetyksi, tiesin silti, että voisin toipua tästä. Tiesin, että tällaisen myrkyllisen suhteen jälkeen minusta tulisi vain vahvempi ja oppisin itsestäni enemmän kuin koskaan ennen.
Pystyn niin moneen. Osaan rakastaa jotakuta ja välittää hänestä koko olemuksellani, ja siitä saan olla ylpeä. Ja nyt tiedän myös, että minulla on voimaa lähteä ihmisen luota, jota rakastan, jos hän on minulle ja elämälleni vahingollinen.
Yhteen asiaan en kuitenkaan aio antaa itseni sortua: vihaan häntä kohtaan. Viha tuo mukanaan vain lisää kipua, ja sitä olen kestänyt jo ihan tarpeeksi. Olen pettynyt siihen ihmiseen, jonka luulin hänen olevan, siihen mieheen, jonka luulin hänestä voivan tulla – mutta se ei kerro mitään siitä, kuka minä olen.
Minä olen enemmän kuin hän tulee koskaan olemaan. Tämä on vain yksi elämän oppitunti lisää ja yksi päätökseen tullut luku.
