En usko, että kaikki tapahtuu jostain tietystä syystä.
Emme ole valmiita suurimpaan osaan niistä asioista, joita meille tässä elämässä tapahtuu.
Elämä on sattumanvaraista ja arvaamatonta. Paskaa tapahtuu, asiat loksahtavat yhteen vain hajotakseen taas, ja silti me löydämme jotenkin tavan jatkaa eteenpäin.
Lue myös:
Löydämme jostain tärisevien luidemme sisältä piilossa olevaa voimaa jatkaa, vaikka emme tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu — tai mikä seuraavaksi voi mennä pieleen.
Meillä on menneisyys ainoana karttanamme. Se on ainoa asia, jonka tiedämme varmasti. Tulevaisuus on tyhjä taulu. Mitä tahansa voi tapahtua, hyvää tai pahaa.
Ja se on samaan aikaan lohdullista ja ihan hiton pelottavaa.
Yksi niistä hyvistä asioista, joiden toivomme tapahtuvan meille, on rakkaus. Ihmisinä meidät on rakennettu rakastamaan.
Joo, voidaan sanoa, että se on vain neurokemiallinen reaktio, mutta jos meidät on biologisesti tehty sellaisiksi, niin onhan se aika hemmetin kaunista, eikö?
Ja koska rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen on kirjaimellisesti osa luontoamme, suurin osa meistä viettää elämänsä etsimällä sitä.
Jotkut meistä löytävät oman ihmisensä jo varhain, mutta moni ei löydä.
Ja osa meistä, jotka eivät ole vielä löytäneet rakkautta, alkaa vertailla itseään ystäviin, perheeseen ja ventovieraisiin ihmisiin, jotka ovat löytäneet rakkauden. Siinä alkaa helposti muuttua kyyniseksi ja katkeraksi. Lannistuneeksi. Surulliseksi.
Alamme miettiä, miksi sitä ei ole tapahtunut meille, ja samalla pelkäämme, ettei sitä ehkä tapahdu koskaan.
Sen seurauksena alamme uskotella itsellemme, että olemme jotenkin rikki, ei-haluttuja ja mahdottomia rakastaa.
Teemme mielessämme listoja syistä, miksi olemme tällä hetkellä sinkkuja, ja palaamme niihin syihin silloin, kun on myöhä, olemme yksin ja kaikki sattuu.
Se on hitonmoinen noidankehä.
Mutta tiedätkö mitä? Elämässä emme näe suurinta osaa asioista ennalta. Tulemme jatkuvasti yllätetyiksi, hämmentyneiksi ja täysin puun takaa vastaanotetuiksi.
Ja jos emme näe suurinta osaa elämän asioista ennalta, miksi kuvittelisimme, että rakkaus olisi jotenkin eri asia?
Usko mua, kun sanon, että rakkaus löytää sut silloin, kun vähiten odotat sitä.
Jotkut kutsuvat sitä onnekkaaksi sattumaksi: löydät jotain hyvää juuri silloin, kun et edes etsi.
Jotkut kutsuvat sitä kohtaloksi — että se, minkä on tarkoitus tapahtua, tapahtuu. Toiset sanovat sen olevan universumin, Jumalan tai jonkin suuremman voiman työtä.
Mitä voimia tämän rakkaudeksi kutsutun asian taustalla sitten onkaan, sun täytyy luottaa siihen, että se on olemassa, jos sitä haluat.
Sitä ei voi suunnitella. Siihen ei ole kaavaa. Tämä ei ole tiedettä. Ei ole mitään yhtä syytä, miksi se ei ole toiminut aiemmin.
Ajattelemme aina, että meidän pitäisi olla jossain muualla jonkun toisen kanssa, mutta totuus on, että sä olet juuri siellä, missä sun kuuluukin olla — tässä ja nyt.
Jätä se kaikki taaksesi. Anna asioiden hajota, jos ne hajoavat. Ja kaikkein tärkeimpänä: anna kaiken vain olla.
Lopeta sellaisten suhteiden väkisin vääntäminen, joiden tiedät syvällä sisimmässäsi olevan sulle huonoja. Lopeta niiden ihmisten jahtaaminen, jotka eivät halua tulla kiinni otetuiksi.
Lopeta deittisovellusten epätoivoinen selaaminen vain siksi, että susta tuntuu, että sun on pakko löytää joku NYT, muuten et löydä ketään koskaan.
Keskity sen sijaan itseesi. Elä elämääsi. Rakkaus seuraa perässä. Niin se aina tekee.
Ole kiltti, anna sille vain aikaa ja lopeta etsiminen — sillä rakkaus löytää sut, ei toisinpäin.