Viikonloppu on ihan nurkan takana. Useimmille pareille se on hetki, jolloin voi hengähtää, jutella rauhassa ja nauttia yhteisestä elämästä. Työviikko on takana, ja alkaa vihdoin se “meidän aika”.
Mutta susta perjantai-ilta tuntuu usein siltä kuin alkaisi erityisen kipeä ja musertava yksinäisyys.
Lue myös:
Sun miehellä on suunnitelmia. Hän menee harrastuksiinsa, tapaa kavereita, tekee omia projektejaan tai katoaa tunneiksi työhuoneeseen tai ruudun ääreen.
Kun kysyt, voisitteko tehdä viikonloppuna jotain yhdessä, hän ärsyyntyy. “Anna mulle nyt vähän omaa tilaa”, hän sanoo. Tai hän lupaa ympäripyöreästi: “Ehkä sunnuntaina” vain viettääkseen sunnuntain täysin poikki ja tavoittamattomissa sohvalla, syvällä omassa maailmassaan.
Sä istut olohuoneessa, katsot ympärillesi ja kysyt itseltäsi kysymyksen, joka on ehkä valvottanut sua jo pitkään: Miksi tämä mies oikeastaan meni naimisiin?
Jos olet yhdessä miehen kanssa, jolla on vahvasti itsekeskeisiä, narsistisia piirteitä, elät kuluttavaa ja näkymätöntä kaksoiselämää. Paperilla olette pari. Teillä on yhteinen koti, ehkä sama sukunimi, mahdollisesti yhteinen tili ja lapsia.
Ulkopuolisten silmissä näytätte vakaalta yksiköltä. Mutta suljettujen ovien takana susta tuntuu yksinhuoltajalta tai kämppikseltä, joka hoitaa kaiken käytännön pyörittämisen, samalla kun hän elää vapaana poikamiehenä.
Tuhannet naiset istuvat juuri nyt olohuoneissaan ja itkevät hiljaisia turhautumisen kyyneleitä, koska he eivät saa tunnetasolla yhteyttä mieheen, joka nukkuu heidän vieressään samassa sängyssä.
Tässä artikkelissa katsotaan, miksi näin tapahtuu. Puhutaan suoraan siitä, miltä todellisuus näyttää. Ymmärrät, miksi hän käyttäytyy noin, mitä se oikeasti tarkoittaa ja miten voit lakata etsimästä syytä itsestäsi.
Elämää kahden maailman välissä: sun roolisi “infrastruktuurina”
Jotta voisit ymmärtää miehesi käytöstä, täytyy katsoa, miten teidän arkenne on rakentunut. Terveessä parisuhteessa on “minä”, “sinä” ja “me”. Sitä “meitä” hoidetaan kuin yhteistä puutarhaa.
Sovitaan asioista, huomioidaan toisen tarpeet ja jaetaan aikaa, energiaa ja huomiota.
Sun avioliitossasi on ennen kaikkea yksi valtava “hän”.
Hänen kalenterinsa on laki. Hänen mielialansa määrää kodin tunneilmaston. Jos hän tarvitsee rauhaa, kaikkien pitää olla hiljaa. Jos hän haluaa puhua, sun pitäisi kuunnella.
Hänen vapaa-aikansa on pyhää, hänen työpäivän jälkeinen väsymyksensä on aina suurempaa kuin sun. Mutta ne säännöt, jotka koskevat häntä, eivät koskaan koske sua. Jos pyydät aikaa itsellesi, olet hänen silmissään yhtäkkiä itsekäs. Jos toivot, että hän viettäisi viikonloppuna aikaa sun tai perheen kanssa, olet takertuva, rajoittava ja raskas.
Hänelle sä et usein näytä olevan tasavertainen kumppani, vaan osa hänen infrastruktuuriaan. Olet kuin luotettava wifi, täysi jääkaappi tai lämmin ja mukava sohva. Sun pitää vain toimia.
Sä pidät hänen selustansa vapaana, organisoit kodin, hoidat sosiaaliset velvollisuudet, perheen ja usein myös ison osan raha-asioista. Olet turvallinen satama, johon hän voi palata, kun ulkona myrskyää.
Mutta satama ei ole paikka, johon merimies jää. Se on paikka, josta lähdetään omalle kurssille. Juuri niin hän kohtelee teidän avioliittoanne.
Miksi hän sitten ylipäätään meni naimisiin?
Kaikkein piinaavin kysymys on ihan looginen: Jos hän ei halua kahdenkeskisyyttä, kompromisseja eikä aitoa jakamista, miksei hän vain pysynyt sinkkuna?
Alussa hän oli kuitenkin erilainen. Hän tavoitteli sua, halusi viettää kanssasi jokaisen minuutin ja sai sut tuntemaan, että olit hänen maailmansa ehdoton keskipiste. Hän puhui yhteisestä tulevaisuudesta, perheestä ja yhteisen pesän rakentamisesta. Miten se kaikki sopii tähän?
Vastaus on kova, mutta se voi avata sun silmät: Hän ei koskaan oikeasti halunnut syvää, emotionaalista kumppanuutta sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän halusi avioliiton idean ja ne konkreettiset hyödyt, joita se hänelle tuo.
Tässä ovat todelliset syyt siihen, miksi miehet, joilla on tällainen persoonallisuusrakenne, menevät naimisiin mutta haluavat silti elää kuin sinkut:
1. Avioliitto yhteiskunnallisena statussymbolina
Monille tällaisille miehille vaimo kuuluu onnistuneen ja “normaalin” elämän kuvaan. Talo, ura, auto ja edustava kumppani. Sä täydennät hänen ulospäin näkyvän kuvansa.
Kun hän ilmestyy sun kanssasi juhliin, hän näyttää vakaalta perheenisältä. Se tuo hänelle sosiaalista arvostusta. Ulospäin hän esittää tämän roolin usein täydellisesti: hän on hurmaava, hauska, ja muut saattavat jopa kadehtia sua hänen takiaan.
Sä seisot vieressä ja ajattelet: “Kunpa ne tietäisivät, millaista kotona on.” Sillä heti kun kotiovi menee kiinni, naamio putoaa, ja hän kääntyy taas elämänsä tärkeimmän asian puoleen: itsensä.
2. Mukava kotisatama eli arjen ulkoistaminen
Oikea sinkkuelämä on rasittavaa. Pitää pestä itse pyykit, käydä kaupassa, täyttää jääkaappi, soittaa korjaajalle, lohduttaa itseään sairaana ja palata iltaisin tyhjään, kylmään kotiin.
Avioliiton kautta hän on ulkoistanut sulle kaikki nämä ärsyttävät aikuisuuden tehtävät. Sä olet hänen elämänmanagerinsa. Sä pidät huolen siitä, että hänen elämänsä perusta pysyy vakaana, jotta hän voi käyttää kaiken energiansa harrastuksiinsa, uraansa tai kavereihinsa.
Sä annat hänelle täydellisen varmuuden siitä, ettei hän ole yksin, samalla kun hän kieltää sulta juuri sen saman emotionaalisen turvan.
3. Vapaus vallankäytön välineenä
Monille itsekeskeisille miehille vapaus ei ole vain mukavaa, vaan se on vallan merkki. Se, että hän voi tulla ja mennä miten haluaa samalla kun sä odotat kotona, antaa hänelle kontrollin ja ylemmyyden tunteen. Usein kyse ei edes ole niinkään siitä, mitä hän vapaa-ajallaan tekee.
Kyse on siitä mahtavasta tunteesta, että hän saa tehdä mitä haluaa ilman, että hänen täytyy olla kenellekään tilivelvollinen. Tämä epätasa-arvo ei ole vahinko. Se on tarkoituksellista.
4. Hän haluaa molempien maailmojen edut
Tällaiset miehet elävät täysin siinä uskossa, että heille yksinkertaisesti kuuluu enemmän kuin muille. He haluavat sekä pitää kakun että syödä sen. Hän haluaa vaimon lojaaliuden, huolenpidon, mukavuuden ja tuen.
Samaan aikaan hän vaatii itselleen sinkun täydellisen vapauden, sitoutumattomuuden ja vastuuttomuuden. Hänen maailmankuvassaan tämä ei ole ristiriita, vaan hänen täysi oikeutensa.
Aidon läheisyyden kirous
On olemassa vielä syvempi ja synkempi syy siihen, miksi hän vetäytyy susta ja tekee omia juttujaan. Kovan ja itsevarman kuoren alla piilee usein valtava pelko: pelko aidosta läheisyydestä.
Aito läheisyys tarkoittaa sitä, että näyttää itsensä sellaisena kuin oikeasti on. Kaikkine heikkouksineen, virheineen, pelkoineen ja keskeneräisyyksineen. Hyvässä parisuhteessa katsotaan peiliin, jonka toinen meille pitää. Oma käytös otetaan tarkasteluun, pyydetään anteeksi kun ollaan väärässä ja kasvetaan yhdessä.
Miehelle, joka on syvällä sisimmässään epävarma ja rakentanut koko egonsa keinotekoisesti paisutetun minäkuvan varaan, tällainen läheisyys tuntuu hengenvaaralliselta. Jos hän todella päästäisi sut lähelleen, näkisit jatkuvasti hänen julkisivunsa taakse. Näkisit, ettei hän ole erehtymätön.
Siksi hän pakenee pinnallisuuteen. Hän tapaa mieluummin puolituttuja, kavereita tai viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka tuntevat hänet vain hänen parhaasta ja hurmaavimmasta puolestaan. Heiltä hän saa aplodeja, ihailua ja vahvistusta ilman raskasta parisuhdetyötä.
Sä taas näet hänet joka päivä. Sä tunnet hänen virheensä. Sulta hän ei enää saa raikuvia aplodeja pikkuasioista. Sen sijaan, että hän kohtaisi teidän suhteenne todellisuuden, hän pakenee ulkomaailmaan, jossa hän voi taas olla vapaa, virheetön tyyppi.
Hän rakentaa väliinne näkymättömän muurin. Se muuri koostuu hänen harrastuksistaan, puhelimestaan, ylitöistään tai vetäytymisestään päiväkausien hiljaisuuteen. Sillä on vain yksi tarkoitus: pitää sut etäällä, jotta hänen ei tarvitse muuttua eikä katsoa peiliin.
Mitä tällainen elämä tekee sulle
Ehkä olet viime vuosina yrittänyt tehdä kaiken oikein. Olet ajatellut: “Jos olen vain ymmärtäväisempi, annan hänelle vielä enemmän omaa tilaa, valitan vähemmän ja hoidan kodin vielä täydellisemmin, hän kyllä palaa joskus minun luokseni.”
Olet alkanut tehdä itsestäsi näkymätöntä, ettet häiritsisi häntä. Olet kutistanut omat tarpeesi ihan pieniksi.
Mutta tyhjyys on jäänyt. Pahempaa: se on kasvanut. Naiset tällaisessa tilanteessa käyvät läpi hyvin erityistä helvettiä, jossa on monta tasoa:
Yksinäisyyden julmin muoto: Yksinäisyys parisuhteen sisällä sattuu paljon enemmän kuin yksinäisyys silloin, kun olet oikeasti sinkku. Kun olet sinkku, yksinäisyys kuuluu elämäntilanteeseen. Se on konkreettista ja loogista.
Mutta olla yksin samalla, kun aviomies istuu viereisessä huoneessa, repii sydämen rikki. Se on päivittäistä, hiljaista torjutuksi tulemista. Makaat hänen vieressään sängyssä ja tunnet olevasi kilometrien päässä.
Krooninen uupumus: Sä kannat niin paljon. Kodin, lapset, tunnetyön ja jatkuvan yrityksen pitää avioliitto jotenkin kasassa. Sä teet 90 prosenttia parisuhdetyöstä ja saat ehkä 10 prosenttia takaisin. Annat ja annat, ja sun sisäinen tankkisi tyhjenee ilman, että kukaan koskaan täyttää sitä.
Piinaava itse-epäily ja vääristynyt todellisuus: Alat epäillä itseäsi, koska hän on mestari kääntämään tilanteen päälaelleen. Kun sanot: “Me ei vietetä juuri ollenkaan aikaa yhdessä”, hän ei vastaa ymmärtäväisesti. Hän hyökkää: “Sä et suo mulle mitään. Sä olet ihan riippuvainen musta. Sä olet liian tunteellinen. Hanki omia harrastuksia!”
Tämä on yksi julmimmista mekanismeista tällaisessa suhteessa. Hän tekee sun täysin normaalista inhimillisestä tarpeestasi läheisyyteen, yhteyteen ja yhteiseen aikaan jotakin sairasta. Hän saa sut uskomaan, että vaadit liikaa.
Sanotaan tämä nyt ihan selvästi: Sä et ole liian tarvitseva. Se, että haluaa viettää aikaa yhdessä, kuuluu avioliiton perusmääritelmään. Jos olet suhteessa ja tunnet silti joka ilta olevasi yksin, kipusi on sielusi terve varoitusmerkki siitä, että jokin perustavanlaatuinen asia on pielessä.
Sä et pyydä liikaa. Sä pyydät aivan minimiä, ja jopa se kielletään sulta.
Leivänmurujen periaate: miksi lähteminen on niin vaikeaa
Miksi niin moni fiksu ja vahva nainen jää tällaiseen avioliittoon? Koska hän ei ole aina torjuva.
Kun hän huomaa, että olet pohjalla. Kun vetäydyt sisäisesti tai jopa sanot ääneen sanan ero, usein tapahtuu jotain yllättävää. Hän herää yhtäkkiä. Hänen mukava infrastruktuurinsa alkaa horjua, ja se saa hänet paniikkiin.
Yhtäkkiä hän tuo kukkia. Hän ehdottaa ravintolaan menemistä. Hän on hellä, huomioiva ja sanoo juuri ne sanat, joita olet halunnut kuulla kuukausia. Nuo hetket ruokkivat toivoasi. Hengähdät ja ajattelet: “Katsos, tällainen hän oikeasti on. Hän ymmärsi. Nyt kaikki muuttuu hyväksi.”
Älä anna sen sokaista sua. Harvoin kyse on siitä, että hän olisi yhtäkkiä tuntenut syvän emotionaalisen yhteyden suhun. Kyse on siitä, että hänen mukava järjestelmänsä on uhattuna.
Hän ripottelee sulle juuri tarpeeksi rakkauden leivänmuruja, ettet nälkiinny ja lähde. Heti kun hän huomaa, että olet rauhoittunut ja matkalaukkusi on taas purettu, hän liukuu vähitellen takaisin vanhaan välinpitämättömään kaavaansa. Sinkkuna elävä aviomies on taas täällä.
Mitä tämä kertoo susta ja mitä ei
On todella tärkeää, että ymmärrät tämän: hänen käytöksensä ei ole peili sun arvostasi.
Jos miehesi kohtelee sua kuin olisit toissijainen, se ei tarkoita, että sä olisit toissijainen. Se tarkoittaa, ettei hän emotionaalisesti pysty tai halua kohdella sua niin kuin ansaitsisit.
Naiset tällaisissa avioliitoissa ovat usein hyvin erityisiä naisia. He ovat syvällisiä, huolehtivia, lojaaleja ja uskomattoman kärsivällisiä. He ovat valmiita antamaan yhä uudelleen uuden mahdollisuuden, antamaan virheitä anteeksi ja rakastamaan ehdottomasti.
Ne ovat kauniita ja harvinaisia ominaisuuksia. Mutta juuri näitä valoisia ominaisuuksia itsekeskeinen mies käyttää armotta hyväkseen.
Sun valtava kykysi rakastaa ja kaipuusi aitoon “meihin” eivät ole heikkouksia. Ne ovat sun suurimpia vahvuuksiasi. Se, ettei nykyinen kumppanisi pysty vastaamaan samaan syvyyteen, ei kerro susta yhtään mitään. Se paljastaa vain hänen oman emotionaalisen rajallisuutensa.
Matka takaisin itseesi
Kipein mutta myös parantavin askel, jonka voit ottaa, on lakata odottamasta ihmettä.
Naisilla on taipumus uskoa, että miehelle pitää vain selittää tarpeeksi kauan, kuinka paljon sattuu. Kirjoitat pitkiä kirjeitä, etsit rauhallista keskusteluhetkeä ja yrität kyynel silmässä saada hänet ymmärtämään tunteesi. Ajattelet: “Jos hän vain ymmärtää, miten paljon hänen käytöksensä satuttaa mua, hän kyllä muuttuu.”
Tässä on se suuri harha. Hän ymmärtää kyllä. Hän näkee kyyneleesi. Häneltä ei puutu tietoa, häneltä puuttuu empatia ja halu muuttua. Miksi hän muuttaisi mitään? Järjestelmä toimii hänen kannaltaan täydellisesti.
Hänellä on valmis pesä ja samaan aikaan vapaus tehdä mitä haluaa. Niin kauan kuin yrität saada hänet rakkaudella, ymmärryksellä tai selityksillä käyttäytymään kuin aito aviomies, juokset päin betoniseinää. Sä vuodat verta, samalla kun seinä seisoo täysin välinpitämättömänä paikallaan.
Mitä voit siis tehdä?
Muutos ei ala siitä, että hän muuttuu. Se alkaa siitä, että sä lakkaat odottamasta sitä.
Hyväksy todellisuus: Lakkaa rakastamasta mielikuvaa siitä miehestä, joka hän oli alussa, tai miehestä, joka hän voisi olla. Katso miestä, joka seisoo edessäsi tänään, tässä ja nyt. Mies, joka on naimisissa mutta haluaa elää kuin sinkku.
Vedä energiasi takaisin: Hän sanoo, että sun pitäisi hankkia omia harrastuksia? Tee juuri niin. Mutta älä siksi, että miellyttäisit häntä tai jättäisit hänet rauhaan, vaan siksi, että täytät oman elämäsi taas väreillä. Tapaa ystäviäsi. Tee viikonlopuksi suunnitelmia odottamatta, suvaitseeko hän ehkä armollisesti antaa sulle aikaansa.
Lakkaa hallinnoimasta hänen aikataulujaan. Lakkaa pesemästä hänen pyykkejään viikonloppureissulle kavereiden kanssa. Anna hänen elää sinkkuelämäänsä, mutta ilman sun all inclusive -palvelusi mukavuuksia.
Sä et ole vastuussa sellaisen miehen pelastamisesta, joka ei edes halua tulla pelastetuksi. Sun täytyy itse päättää, haluatko viettää loppuelämäsi lavasteena miehesi sooloesityksessä.
Sä ansaitset kumppanin, joka tulee perjantai-iltana kotiin, heittää laukkunsa nurkkaan, katsoo sua ja ajattelee: “Vihdoin viikonloppu. Vihdoin aikaa meille.”
Sä ansaitset miehen, joka on iloinen siitä, että valitsi sut, ja jolle suhde ei ole ärsyttävä vankila vaan koti. Sä ansaitset tulla kuulluksi, olla tärkeä ja seistä naisena hänen rinnallaan, etkä infrastruktuurina taustalla.
Ole lempeä itsellesi, kun etsit omaa tietäsi. Anna itsellesi anteeksi, että odotit niin kauan. On täysin inhimillistä haluta uskoa toisessa olevaan hyvään.
Mutta aloita tänään kuuntelemalla taas omaa vatsanpohjan tunnetta. Sä olet aina ollut tarpeeksi hyvä. Ja olet paljon vahvempi kuin tässä emotionaalisessa autiomaassa juuri nyt uskotkaan.