Jos tutustuisin sinuun uudelleen, blokkaisin sinut heti

Ollaan ihan rehellisiä toisillemme. Me kaikki tiedetään se yksi, kristallinkirkas hetki. 

Se hetki, kun ehkä seisot ikkunan ääressä kahvikuppi kädessä, tuijotat tyhjyyteen ja yhtäkkiä yksi ajatus leikkaa hiljaisuuden läpi terävänä ja selvänä kuin timantti: Jos astuisit tänään uudelleen elämääni juuri samalla tavalla kuin silloin… blokkaisin sinut heti.

Lue myös:

Monen korvaan tuo lause kuulostaa ensin kovalta. Melkein kylmältä tai katkeralta. Mutta jos luit sen ja nyökkäsit mielessäsi, tiedät tasan, mistä oikeasti on kyse. 

Silloin olet yksi meistä: nainen, joka on rakastanut, toivonut, taistellut ja jossain vaiheessa ymmärtänyt: Jotkut ihmiset eivät tule elämäämme jäädäkseen, vaan opettaakseen meille kivuliaan mutta välttämättömän läksyn. 

Tuo lause ei ole kostofantasia. Se ei ole kaunaa. Se on hiljainen, mutta uskomattoman voimakas kaiku omasta paranemisestasi. 

Kirjoitan nämä sanat sinulle tänään naiselta naiselle. Ilman kaunistelua, ilman mitään henkistä höttöä, vaan raa’an ja rehellisen todellisuuden kautta: tältä tuntuu selvitä toksisesta ja satuttavasta ihmissuhdedynamiikasta. 

Jos yrität juuri nyt parantua, jos piinaat itseäsi yhä kysymyksellä, miksi et lähtenyt aiemmin, tai jos menetetyn ajan kipu valvottaa sinua öisin – tämä teksti on sinulle.

Alun illuusio: miksi avasimme oven

”Miksi en nähnyt varoitusmerkkejä? Miksi olin niin naiivi?” Nämä ovat kysymyksiä, jotka piinaavat meitä naisia eniten tällaisen dynamiikan päätyttyä. Me häpeämme sitä, että jäimme. Että siedimme käytöstä, jonka olisimme tuominneet kovaan ääneen ja pysäyttäneet heti, jos paras ystävämme olisi ollut samassa tilanteessa. 

Mutta tässä on ensimmäinen ja tärkein asia, joka sinun täytyy ymmärtää, jotta voit antaa itsellesi anteeksi: et ollut tyhmä. Et ollut heikko. Sinua manipuloitiin – ja vieläpä syvällä biokemiallisella tasolla.

Kun tutustumme ihmiseen, jossa on manipuloivia tai toksisia piirteitä, se ei juuri koskaan ala avoimella epäkunnioituksella. Se alkaa ilmiöllä, jota psykologiassa kutsutaan nimellä love bombing. 

Se on valtava tulva huomiota, suuria kehuja ja huumaavaa tunnetta siitä, että olet vihdoin löytänyt sielunkumppanisi. Ihminen, joka myöhemmin satutti sinua niin paljon, käyttäytyi alussa kuin täydellinen vastakappaleesi. Hän peilasi toiveitasi, tunnisti kaipuusi hämmästyttävän tarkasti ja antoi sinulle juuri sitä, mitä kaipasit.

Psykologisesti ja neurologisesti tässä vaiheessa tapahtuu näin: kehosi alkaa erittää valtavia määriä dopamiinia eli palkitsemishormonia ja oksitosiinia eli kiintymyshormonia. Nämä hormonit vaikuttavat aivoissa kirjaimellisesti kuin huume. 

Koko hermostosi virittyy tämän ihmisen ympärille. Se, että annoit itsesi lähteä mukaan, ei kerro hyväuskoisuudestasi. Se kertoo yksinkertaisesti siitä, että osaat rakastaa syvästi, luottaa ja kiintyä. Varoitusmerkit, jotka tänään vilkkuvat silmissäsi kuin kirkkaat neonvalot, olivat silloin näkymättömiä, koska aivosi olivat tämän hormonaalisen huuman sokaisemat.

Kognitiivinen dissonanssi ja traumabondin ansa

Kun naamio sitten putoaa – ja se putoaa aina, koska kukaan ei pysty ylläpitämään täydellistä illuusiota ikuisesti – olet jo syvällä ansassa. Tässä kohtaa mukaan tulee sekä tiede että tunne. Miksi emme vain lähde ensimmäisen epäkunnioittavan lauseen jälkeen? Ensimmäisen huutamisen jälkeen? Ensimmäisen rikotun lupauksen jälkeen?

Vastaus löytyy kahdesta todella voimakkaasta psykologisesta ilmiöstä: kognitiivisesta dissonanssista ja trauma bondingista eli traumakiintymyksestä.

Kognitiivinen dissonanssi tarkoittaa sietämätöntä jännitetilaa aivoissasi, kun kaksi täysin yhteensopimatonta totuutta törmää toisiinsa. 

Totuus 1: Hän on se alun ihana ja huomaavainen mies, minun sielunkumppanini. Totuus 2: Hän kohtelee minua juuri nyt kamalasti, valehtelee tai vähättelee minua. Mielesi ei pysty yhdistämään näitä kahta versiota. Jotta et joutuisi kohtaamaan todellisuuden kipua, aivosi alkavat etsiä hänelle selityksiä: hänellä on töissä älytön stressi. 

Häntä on traumatisoitu lapsuudessa. Ehkä provosoin häntä huomaamattani. Valehtelet itsellesi, jotta suhde pysyisi kasassa.

Samaan aikaan jatkuva ja arvaamaton vaihtelu emotionaalisen kylmyyden ja äkillisen hellyyden välillä synnyttää traumakiintymyksen. Käyttäytymispsykologiassa tätä kutsutaan satunnaiseksi vahvistamiseksi. Se on täsmälleen sama mekanismi, joka toimii peliriippuvuudessa. 

Odotat seuraavaa ”voittoa” – seuraavaa lempeää hetkeä, seuraavaa viestiä, seuraavaa pientä murua huomiota. Hermostosi ajautuu jatkuvaan stressitilaan. Kortisolitasosi eli stressihormonisi pysyy kroonisesti koholla. 

Lopulta et jäänyt enää rakkaudesta, vaan siksi, että kehosi oli jumissa jatkuvassa selviytymistilassa. Ja paradoksaalisesti sitä pystyi hetkeksi rauhoittamaan juuri se ihminen, joka koko stressin alun perin aiheutti.

Lue tämä vielä kerran, ole kiltti: olit biokemiallisesti ja psykologisesti sidottu satuttavaan dynamiikkaan. Älä syytä itseäsi.

Neurologinen vieroitus: miksi irti päästäminen sattuu niin käsittämättömän paljon

Ehkä olet jo kysynyt itseltäsi epätoivoisena: Miksi en pääse tästä yli? Miksi kaipaan ihmistä, joka satutti minua näin pysyvästi? Olenko minä sekaisin?

Et ole. Kun eroaa toksisesta ihmisestä, aivoihin syntyy tila, joka muistuttaa neurologisesti rajua huumevieroitusta. Aivokuvantamista hyödyntäneet tutkimukset ovat osoittaneet, että syvässä sydänsurussa ja traumakiintymyksessä aktivoituvat täsmälleen samat aivoalueet kuin voimakkaassa fyysisessä kivussa ja kliinisessä huumevieroituksessa.

Käytännössä se tarkoittaa tätä: kipusi on todellista. Et kuvittele sitä, et liioittele sitä, etkä ole ”liian herkkä”. Aivosi käyvät läpi ihan oikeaa vieroitusta. Ja kuten jokaisessa vieroituksessa, olo helpottaa ajan kanssa – mutta se vaatii aikaa, ehdotonta kärsivällisyyttä itseäsi kohtaan ja ennen kaikkea yhtä asiaa: täydellistä etäisyyttä.

Blokkaamisen radikaalius: äärimmäinen rakkauden teko itseäsi kohtaan

Palataan alkuperäiseen lauseeseen: Blokkaisin sinut heti.

Nykyisessä maailmassa, jossa kaikki ovat jatkuvasti tavoitettavissa, blokkaamista paheksutaan usein. Sitä kutsutaan helposti ”pelkuruudeksi”, ”kypsymättömyydeksi” tai ”kyvyttömyydeksi kommunikoida”. Jotkut naiset ajattelevat, että heidän pitäisi päättää asiat ”hyvissä väleissä”, olla aina ymmärtäväisiä ja jättää ovi vähän raolleen.

Älä anna kenenkään uskotella sinulle sitä. Toksisen ihmisen blokkaaminen – oli se sitten digitaalisesti WhatsAppissa tai Instagramissa, tai vertauskuvallisesti oikeassa elämässä – on korkein ja puhtain itsemyötätunnon ja itsestä huolehtimisen muoto. Se on ehdottoman, neuvottelemattoman rajan vetämistä. 

Tutkimukset osoittavat selvästi, että ihmiset, jotka osaavat asettaa selkeitä henkilökohtaisia rajoja, ovat huomattavasti vähemmän alttiita ahdistuneisuudelle, masennukselle ja krooniselle stressille.

Kun sanot tänään, että blokkaisit hänet heti, se tarkoittaa tätä:

• Tunnistat nykyään aidon ja johdonmukaisen kiinnostuksen eron manipuloivaan love bombingiin.
• Tiedät nykyään, ettei jatkuva hämmennys ja tunne-elämän vuoristorata ole merkki syvästä rakkaudesta.
• Tiedät nykyään, että ihminen, joka testaa rajojasi pienissä asioissa, repii ne lopulta kokonaan alas.

Nykyinen sinä on rakentanut kyynelistä, lukemattomista unettomista öistä ja kuluttavista itse-epäilyistä sisäisen tutkan, joka on veitsenterävä. Blokkaisit hänet tänään, koska olet ymmärtänyt, minkä arvoinen oma sisäinen rauhasi on. 

Tiedät nyt, että olet tuhat kertaa mieluummin yksin ja luet hyvää kirjaa rauhallisessa huoneessa kuin istut jatkuvassa hälytystilassa jonkun vieressä ja mietit, oletko oikeastaan tarpeeksi hyvä.

Matka takaisin itseesi: näin otat voimasi takaisin

Paraneminen ei ole suora tie. Jos joku väittää muuta, hän ei ole koskaan kokenut todella syvää emotionaalista kipua. Tulevina kuukausina tulee päiviä, jolloin tunnet olosi uskomattoman vahvaksi ja vapaaksi. Ja sitten tulee päiviä, jolloin radiossa soi tietty kappale, ilmassa on tuttu tuoksu tai eteesi ilmestyy vanha kuva – ja yhtäkkiä maa katoaa jalkojesi alta. 

Se on normaalia. Paraneminen tulee aaltoina. Kun ikävöit häntä sellaisina päivinä, älä panikoi. Et ikävöi häntä. Ikävöit illuusiota. Ikävöit sitä ihmistä, jollaisena häntä alussa pidit, ja sitä yhteistä tulevaisuutta, jonka rakensit mielessäsi tuon illuusion varaan. On täysin ok – ja jopa tärkeää – surra sitä fantasiaa. 

Jotta voit tukea tätä prosessia ja auttaa itseäsi pois selviytymistilasta, tässä on muutama selkeä suuntaviitta:

1. Pidä etäisyys, vaikka se polttaisi:

Kontaktin katkaiseminen tuntuu pahalta, mutta se on paranemisesi ehdoton perusta. Jokainen uusi yhteydenotto – vaikka se olisi vain ”Miten voit?” – on kuin pieni kulaus alkoholia ihmiselle, joka yrittää pysyä raittiina. Se laukaisee saman dopamiinikehän ja voi heittää neurologista vieroitustasi viikkoja taaksepäin.

2. Harjoittele radikaalia hyväksyntää:

Hyväksy, että se tapahtui. Hyväksy, että hän satutti sinua. Mutta ennen kaikkea lakkaa kysymästä loputtomasti, miksi hän on sellainen kuin on. Empatian puute, sitoutumisen pelko tai narsistiset piirteet eivät katoa sillä, että sinä rakastat häntä uhrautuvasti. 

Ne ovat syvällä olevia rakenteellisia ongelmia hänen persoonassaan. Rakkautesi ei ollut liian heikko parantamaan häntä; hän ei yksinkertaisesti kyennyt vastaanottamaan sitä terveellä tavalla.

3. Kalibroi hermostosi uudelleen:

Aivojesi täytyy oppia uudelleen, ettei ”rauha” tarkoita ”tylsyyttä”. Monesta naisesta terveet ihmissuhteet ja rauhallinen arki tuntuvat tällaisten kokemusten jälkeen aluksi lattealta, koska toksisuuden tuttu adrenaliinipiikki puuttuu. 

Anna itsellesi aikaa tunnistaa turvallisuus sellaisena kuin se oikeasti on: turvasatamana, ei umpikujana.

4. Puhu itsellesi niin kuin puhuisit parhaalle ystävällesi:

Sanoisitko hänelle: ”Oma vikasi, sinun olisi pitänyt tietää paremmin”? Et ikinä. Ottaisit hänet syliin, kuuntelisit ja kertoisit, miten vahva hän on. Tee sama itsellesi. Itsemyötätunto on yksi vahvimmista tutkitusti mielenterveyden kestävyyttä tukevista tekijöistä.

Lopuksi: et epäonnistunut – olet vapaa

Kun katsot tänään taaksepäin vanhaa itseäsi, joka silloin avasi oven tälle ihmiselle, ole hänelle äärettömän lempeä. Hän ei tiennyt paremmin. Hänellä oli avoin sydän. Hän halusi uskoa hyvään. Empatiasi ja kykysi rakastaa eivät ole heikkouksia. 

Ne tekevät sinusta ihanan ystävän, syvällisen kumppanin ja vahvan naisen. Ainoa ero entiseen on tämä: nykyään tuon kauniin, pehmeän sydämen edessä seisoo suuri ja valpas henkivartija. Ja avain on vain sinulla.

Kuvittele vielä kerran alun tilanne. Tämä ihminen seisoo taas edessäsi. Sama hurmaava hymy, samat suuret sanat, jotka saivat silloin polvesi heikoiksi. 

Tunnustele itseäsi. Vetovoimaa ei enää ole. Pelkoa ei enää ole. On vain kristallinkirkas, melkein kylmältä tuntuva mutta äärimmäisen rauhoittava varmuus. Näet julkisivun taakse. Näet myrskyn, draaman ja kivun, jotka odottavat sinua hänen matkalaukussaan.

Ja sinä käännyt pois. Otat puhelimesi, painat ”Blokkaa”, lasket sen sivuun ja jatkat elämääsi. Elämää, jonka olet taistellut itsellesi takaisin. Elämää, jossa on oikeaa rauhaa, arvokkuutta ja emotionaalista vapautta.

Et epäonnistunut. Suhde, joka päättyy näin, ei ole epäonnistuminen. Sinä selvisit. Kuljit tulen läpi, ja sen sijaan että olisit hajonnut tuhkaksi, sinusta tuli vahvempi. 

Seuraavan kerran, kun joku astuu elämääsi ja heiluttaa samoja punaisia lippuja, näet ne heti. Ja tiedät tasan, mitä tehdä. 

Et pelosta. Vaan puhtaasta kunnioituksesta itseäsi kohtaan. 

Ole ylpeä itsestäsi. Sinä otit elämäsi takaisin.