Sä rakastuit häneen. Ihan kunnolla.
Sillä tavalla kuin voi rakastua vain siihen yhteen ainoaan.
Hänen suudelmansa ja halauksensa sokaisivat sut, etkä nähnyt, ettei hän antanut niitä sulle aidosta rakkaudesta, vaan pelkästä halusta.
Sä ohitit kaikki varoitusmerkit, jotka näyttivät, ettei hän rakasta sua. Vaikka näit asioita, joista et pitänyt, päätit olla välittämättä niistä.
Koska olit niin hemmetin koukussa häneen. Hän oli sulle ilma, jota ilman et muka pystynyt elämään.
Hän oli ainoa ihminen, joka pystyi pelkällä hymyllään tekemään sun päivästä paremman.
Hän oli mies, jolla oli ihan liikaa valtaa suhun, mutta sä tajusit sen liian myöhään.
Koko sen ajan, kun olit hänen kanssaan, sä luulit, että sulla oli kaikki. Luulit, että sulla oli homma hallussa. Mutta siinä sä olit niin väärässä.
Ja tiedätkö, mikä tässä on pahinta? Vaikka sä tiedät sen nyt, et silti vieläkään päästä hänestä irti.
Sä uskot edelleen, että hän on sun onnesi loppuelämäksi ja että teidät on tarkoitettu toisillenne.
Sulla on yhä toiveita ja unelmia teidän kahden varalle.
Kuvittelet yhä, että hän kosii sua sillä valtavalla sormuksella, jonka näit taannoin kaupassa.
Haluat ajatella, ettei hän vain osaa näyttää rakkauttaan.
Uskot, että hän rakastaa sua, mutta hänen on välillä vaikea puhua tunteistaan.
Tiedätkö, mistä muusta sä haaveilet? Siitä pienestä talosta kulman takana, siitä josta tykkäät. Haaveilet, että jonain päivänä se on teidän koti.
Kuulet jo mielessäsi lastenne äänet, kun he juoksevat pihalla.
Sulla on koko kuva päässäsi valmiina. Kaikki on kuin satua varten rakennettu.
Vain yksi asia puuttuu. Hän. Mutta valitettavasti hän ei tunne samoin kuin sä. Hän ei koskaan sitoudu suhun niin kuin sä haluat. Hän ei ole koskaan ottanut sua tosissaan.
Hänelle sä olit aina se hauska tyttö, joka antoi hänelle kaiken, mitä hän tarvitsi. Mahtavaa seksiä.
Adrenaliinia. Egon pönkitystä. Mutta et koskaan sitä tunnetta, että hän kuuluisi oikeasti jollekulle.
Hän ei koskaan nähnyt sua naisena, jonka kanssa hän jonain päivänä menisi naimisiin. Hän näki sut vain ihmisenä, jonka kanssa hänellä olisi kivaa.
Hän ei näe surua sun silmissäsi, kun hän kohtelee sua huonosti. Hän ei näe, että sua sattuu, koska odotat hänen vihdoin saavan sotkunsa kuntoon.
Hitto, on päiviä, jolloin hän ei näe sua ollenkaan. Hän ei kuuntele, mitä sulla on sanottavana.
Hän ei välitä sun tarpeista eikä toiveista. Ja sä tiedät sen kaiken.
Sä tiedät sen liiankin hyvin. Mutta jostain syystä, jota et osaa selittää, sä olet silti siinä, matelet hänen edessään ja kerjäät edes vähän huomiota.
Sä olet edelleen siinä sanomassa hänelle, että on ihan okei, jos hän ei ehdi soittaa sulle koko päivänä.
Sä olet edelleen siinä sanomassa, että ymmärrät hänen olevan kiireinen ja että sun kanssa puhuminen voisi ärsyttää hänen pomoaan töissä.
Sä olet edelleen siinä lohduttamassa häntä, koska hän ei saa työasioitaan paremmalle tolalle.
Ja lopulta sinä olet se, jolle hän huutaa, koska hänellä on ongelmia töissä.
Sä olet siinä sanomassa hänelle, että kaikki menee ohi ja että olet ylpeä hänestä, jos se nyt hänelle jotain merkitsee. Mutta eihän se merkitse.
Eikä tule koskaan merkitsemään. Hänen kaltaisellaan miehellä ei ole koskaan ollut aikomustakaan tehdä sua onnelliseksi. Hän ei ole se, joka pujottaa sormuksen sun sormeesi ja tekee susta vaimonsa.
Ei. Hän ei ole sellainen mies. Hän on pelkuri, koska hän ei päästä sua menemään, muttei myöskään vie teidän suhdetta eteenpäin.
Ja heti kun sä tajuat sen, pystyt vapautumaan niistä kahleista, jotka hän on kietonut sun jalkojesi ympärille.
Hän haluaa pitää sut lähellään, koska sä saat hänet tuntemaan olonsa hyväksi. Mutta et tarpeeksi hyväksi, jotta hän sitoutuisi suhun oikeasti.
Hän on mies, jonka kanssa sulla ei ole tulevaisuutta. Ja sä tiedät sen liiankin hyvin.
Sä yrität vain nähdä, muuttuisiko jokin, koska syvällä sisimmässäsi elää vielä toivo siitä, että hän joskus ymmärtäisi, millainen nainen hänellä on vierellään.
Mutta hän ei ymmärrä. Hän ei koskaan näe, miten upea sä olet.
Hän ei koskaan anna sulle arvoa kaikesta hyvästä, mitä olet tehnyt.
Hän antaa sen jollekulle toiselle. Ehkä naiselle, joka ei rakasta häntä edes puoleksi niin paljon kuin sä. Mutta jostain syystä se riittää hänelle.
Hänestä ei koskaan tule miestä, joka herättää sut aamulla ja tuo sulle lämpimiä donitseja ja kahvia sänkyyn.
Hänestä ei koskaan tule miestä, joka pitää susta kiinni, kun olet kipeä. Hän ei ole mies, joka huolehtii susta, eikä se, joka puolustaa sua.
Hän on sellainen mies, joka luopuu susta niin helposti, ihan kuin teidän välillänne ei olisi koskaan ollut sitä uskomatonta kemiaa.
Hän on se, joka pettää sua heti kun saa tilaisuuden.
Hän on sellainen mies, joka saa sut sekoamaan ja saa sut myöhemmin uskomaan, että sinä olet se hullu.
Hän on se, joka tuhoaa sut täysin, jos annat hänen tehdä niin.
Hän on se, joka ei tiedä susta juuri mitään, mutta haluaa silti, että teet hänestä elämäsi tärkeimmän ihmisen.
Hän on se, joka haluaa kaiken, mutta jolla ei ole aikomustakaan antaa samaa takaisin.
Mutta mä tiedän, että vielä tulee hetki, jolloin sä avaat silmäsi ja näet asiat selvästi. Mä tiedän, että tulee hetki, jolloin sä näet, miten vähän merkitsit hänelle.
Ja mä tiedän, että juuri silloin sä päätät antaa kaiken sen rakkauden, joka sun sisälläsi on, elämäsi tärkeimmälle ihmiselle. Mä tiedän, että annat sen itsellesi.
Ja rakkaus? Rakkaus tulee silloin, kun luulet, ettet ole siihen valmis. Se osuu kohdallesi, etkä edes huomaa sitä heti.
Mutta tiedätkö mitä? Se tulee olemaan parasta, mitä sulle on tapahtunut. Se on vihdoin aitoa.
