Et sä koskaan ollut mun poikaystävä. Toki me flirttailtiin ja tanssittiin sun olohuoneessa ja hierottiin toistemme selkiä sun makuuhuoneessa. Toki me halailtiin ja leikittiin katsovamme telkkaria, vaikka meidän kehot olivat painautuneina toisiaan vasten tavalla, joka tuntuu intiimimmältä kuin seksi.
Toki me suudeltiin, sun huulet mun suulla ja kaulalla, samalla kun sun kädet pitelivät mun lantiota.
Lue myös:
Mutta me ei koskaan oltu yhdessä, joten miksi en silti pysty lopettamaan sun ajattelemista?
Sä hiivit lähemmäs, kun tajusit, että kaikki muut katsoivat muualle. Sä kiedoit käsivartesi mun ympärille, kun näit niiden miesten tuijottavan. Meillä oli yhteys, joka oli paljon enemmän kuin jotain kevyttä ja satunnaista. Aitoa ystävyyttä, johon sekoittui meidän flirttailu.
Nauru ja sisäpiirivitsit sekoittuivat seksuaaliseen jännitteeseen. Mutta kumpikaan meistä ei tehnyt asialle mitään, joten miksi en pysty lopettamaan sun ajattelemista?
Kuulen vieläkin sun äänen, kun lauloit hiljaa mukana mun autossa ja toivoit, etten kuulisi. Tunnen vieläkin sun parfyymin tuoksun, sen joka voimistui, kun halattiin muutama hetki liian pitkään.
Näen vieläkin, miten sun katse lipsahti mun huuliin ja odotti uutta suudelmaa – vaikka me esitettiin, ettei se tarkoittanut mitään. Mutta siitä on kuukausia, kun nähtiin viimeksi, joten miksi en pysty lopettamaan sun ajattelemista?
Me lopetettiin puhuminen ihan tyhjästä. Me ei olla enää yhteydessä, vaikka eletään maailmassa, jossa yhteydenpitoon on miljoona tapaa. Me ei koskaan sanottu hyvästejä, enkä vieläkään tiedä miksi. Ja jos joskus törmättäisiin uudestaan, me ei edes myönnettäisi sitä, että mikään ei koskaan saanut kunnollista päätöstä.
Ei, me käyttäydyttäisiin kuin kaikki olisi ihan normaalia, kuin oltaisiin vain kaksi platonista ystävää, niin kuin aina ennenkin esitettiin. Mitään ei koskaan tapahtunut, eikä mitään koskaan tule tapahtumaan, joten miksi en pysty lopettamaan sun ajattelemista?
Vietän enemmän aikaa yksin ja opettelen tuntemaan mieleni ja kehoni omat kummallisuudet. Yritän selvittää, kuka mä olen ilman sua ja mitä mä haluan, jos se et ole sinä.
Alan ymmärtää, että tarpeeksi aika itseni kanssa voi parantaa sen yksinäisyyden, jonka sä muhun tartutit. Ja nyt mä olen onnellinen, joten miksi en pysty lopettamaan sun ajattelemista?
Olen tavannut uuden miehen, joka vei sulta paikan mun elämäni rakkautena. Hän pitää mua sylissä niin kuin sä ja suutelee mua niin kuin sä. Paitsi että hän on tässä hetkessä oikeasti olemassa, kun taas sä olet vain uuvuttava muisto, joka ajelehtii mun mieleni perukoilla.
Hän ei koskaan katoa savuna ilmaan eikä jätä sanomatta hyvästejä. Hän ei ole kuin sinä, ei hyvällä eikä huonolla tavalla. Mutta hän rakastaa mua, ja hän on auttanut mua oppimaan rakastamaan itseäni. Hän on auttanut mua oppimaan tosi paljon.
Ja siksi mä vihdoin lakkaan ajattelemasta sua.