Viime aikoina olen ollut tässä ihan yksin. Et voi enää huijata mua kauniilla sanoillasi etkä halata mua niillä myrkyllisillä käsilläsi. Ja vaikka vihaan sua miten paljon, samaan aikaan rakastan sua.
Siksi huomaan ajattelevani sua usein, ja kaikkea sitä, mitä meillä joskus oli. Mietin kaikkia niitä ihania muistoja, joita me tehtiin yhdessä, enkä pysty pidättelemään kyyneleitä, kun tajuan, ettei me enää olla yhdessä.
Sitten, jossain sekopäisessä hetkessä, suutun itselleni niin paljon, että rikon kaiken, mitä olet mulle ostanut. Sillä tavalla tuhoan jokaisen muiston, joka muistuttaa mua susta.
Koska niin mun täytyy tehdä. Vaikka se sattuu ihan hirveästi, mun täytyy saada sut pois mun sisältä. Mun täytyy päästä eroon sun tuoksusta, sun suudelmista mun iholla ja sun äänestä, joka kaikuu yhä mun päässä.
Mun täytyy todistaa itselleni, että pystyn elämään yksin, enkä tarvitse sua tekemään musta kokonaista.
Koska jos en tee sitä, mä sekoan. Mä menetän järkeni miehen takia, joka ei edes välitä musta. Mä kadotan itseni miehelle, joka ei edes taistellut mun puolesta.
Koska sä olit pelkuri, liian peloissasi tekemään edes sen verran. Kun näit, että olin rikki, sun oli helpompi lähteä kuin yrittää korjata mitään. Mutta mä vannon, vaikka tämä sattuu ihan järjettömästi, mun on parempi ilman sua. Mä kuorin sut pois iholtani kerros kerrokselta. Päivä päivältä lopetan sun nimesi sanomisen.
Yö yöltä ajattelen sua vähemmän. Koska rehellisesti sanottuna sä et ansaitse mua.
Et ole oikeastaan koskaan ansainnut. Mutta olin niin sokea rakkaudesta, että luulin minussa olevan tarpeeksi rakkautta meille molemmille ja uskoin, että lopulta sä heräisit.
Ajattelin, että tarvitsit vain vähän aikaa nähdäksesi kaikki ne upeat asiat minussa, jotka kaikki muut näkivät. Mutta niin ei koskaan tapahtunut.
Sä vain jatkoit eteenpäin kysymättä, mitä mieltä minä olin. Sulla oli voima saada mut tuntemaan oloni pahaksi yhdellä ainoalla sanalla. Yksi katse sulta pystyi pilaamaan koko iltani.
Ja musta tuntui, etten ollut mitään. Vaikka olin kaikkea. Olin ja olen edelleen nainen, jota kuuluu rakastaa. Joten haista paska, jos et näe sitä. Vaikka yrittäisit, et saa mua uskomaan, että minä olisin se, jota ei voi rakastaa.
No, ehkä sun mielestä. Mutta kuka sä olet tuomitsemaan mua? Etkö tajua, ettei sulla ole enää mitään oikeutta kertoa mulle, mitä mun pitäisi tehdä? Älä siis yritä löytää mua, koska sitä tyttöä, jota satutit, ei enää ole.
Hän kuoli sinä yönä, kun satutit häntä. Nyt hänestä on tullut aivan uusi ihminen.
Sellainen, joka ei kiinny enää niin helposti, eikä luota ihmisiin heti, kun tapaa heidät. Joten tee itsellesi palvelus ja pysy kaukana musta.
En halua sua enää mun elämääni. En halua sun anteeksipyyntöjä, sun kauniita sanoja enkä sun halauksia. Ne kaikki ovat valhetta, vaikka multa menikin aivan liian kauan tajuta, että sä olit mun huonoin päätös.
Sä kohtelit mua kuin olisin ollut jotenkin vähemmän. Sä sait mut kerjäämään sun rakkautta ja hellyyttä.
Ja sä nöyryytit mut mun omissa silmissäni, ja se on pahinta nöyryytystä kaikista.
Kun tiedät kerjääväsi jotakuta, ymmärrät, ettei sen pitäisi koskaan olla vaihtoehto, mutta silti huomaat tekeväsi niin.
Ja niin minä tein. Sun kanssasi vajosin pohjalle, mutta sulle sekään ei riittänyt. Sä halusit tuhota mut naisena kokonaan. Sä halusit rikkoa mun sydämen niin pieniksi palasiksi, etten koskaan pystyisi kokoamaan sitä ehjäksi.
Ja haluaisin todella tietää, mitä muka tein sulle, että halusit kostaa mulle tuolla tavalla. En tiedä, minkä synnin tein ansaitakseni sulta tällaista kohtelua.
Ja tiedätkö mitä? En edes halua ajatella sitä. Vaikka tämä sattuu ihan hirveästi, ja tiedän, että vie paljon aikaa pyyhkiä sut kokonaan pois mun elämästä, aion tehdä sen eteen töitä joka ikinen päivä.
Ja jonain päivänä, silloin kun vähiten odotan sitä, mun sydän lakkaa huutamasta sun nimeä.
Jonain päivänä olen vapaa susta. Lopulta hyväksyn, että mun on paljon parempi yksin ja että tein oikein, kun päästin sut menemään.
Sinä päivänä opin rakastamaan itseäni. Ja siitä päivästä tulee elämäni paras päivä. Kun se tapahtuu, polveni eivät enää tärise joka kerta, kun näen sut tai kuulen sun äänesi taustalta.
Mun sydän ei edes ala hakata nopeammin, kun kerrot kaipaavasi mua ja sanot tehneesi valtavan virheen. En aio antaa sulle sitä ainoaa asiaa, jota kaipaat – minua!
Itse asiassa sä et ole enää tärkeä. Tällä kertaa haluan omistautua itselleni ja niille asioille, joita rakastan. Tällä kertaa haluan näyttää sulle, että pystyn loistamaan ilman sua ja olemaan onnellinen ihan yksin.
Ja tällä kertaa otan maailman taas omakseni.
